TAMMIKUUN RUNO
Istut portailla ja meluton on ilta,
et paljoa odottanut juuri tuolta lauantailta
Kuulet kuun sinulle kuiskaavan sattumalta
”sinun käsissäsi on koko maailman kulta”
Katsot kiireesti alas ja näet,
typötyhjät ovat nuo kädet
Mutta kuuletko kaukaa nuo sävelet?
ne tulevat luoksesi vähitellen
Kuulet ne kaikki.
Huomaat, kuinka koivut alkavat laulaa
kuulet sävelmiä edestä ja kaukaa
lumi, jää ja kylmyys pois sulaa,
kaikki ympärilläsi hohtaa
Metsä on aina niin suloinen,
joki taas arkaluontoinen,
kallio ainakin satakiloinen,
kuu joskus liiankin dramaattinen,
taivas on joka päivä erilainen
Sinä olet ainutkertainen
Saaga Lauri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti